ourworld: Life is hard.

Myönnän heti tähän alkuun, että oon unohtanu tän blogin ihan kokonaan.
Olen miettinyt, että alkaisin kirjoittamaan kokonaan omaa blogia, olen myös miettinyt että voisin kirjoittaa nimettömänä blogia elämästä niin ei välttämättä tulis niitä töykeitä kommentteja jostain. En nyt sano etteikö niitä tulis, tottakai niitä tulee.
viime aikoina on sattunut ja tapahtunut paljon, kuten veera aikaisemmin kertoikin että me käytiin turkissa ja se oli mun ensimmäinen etelänmatka, jännitti tosi tosi paljon mennä lentokoneeseen ekaa kertaa. Jännitys onneks laski kun lentokone nousi. Mua väsytti ihan hullusti kun oli vielä 4 tuntia koneessa istumista kun oltiin monta tuntia istuttu autossa ja valvottu yö. Sain vähän nukuttua koneessa kunnes oltiinkin jo turkissa ja kone laski ja sehän se oli toinen jännittävä asia että pääseekö elävänä takasin:DD Tykkäsin todella paljon olla siellä ja ylitin jopa itseni! Ostin tupakat itselleni ja se meni hyvin mutta en olisi onnistunut siinä ilman veeraa! veera oli koko ajan tulkkina mulle tuolla matkalla.. Reissullakin sattu ja tapahtu, riideltiin ja naurettiin. Oli kyllä mahtava hermoloma mullekkin. Kun tultiin suomeen niin menin jyväskylään takasin ja olinkin kotona vain 2 yötä ja lähdin takasin kuopioon. Olin melkein 2 kuukautta siellä kummipoika jyrin ja tiinan kanssa <3 oli aivan mahtava kesäloma! Tosiaan mitä ois mahtava kesäloma ilman huonoja uutisia.. En päässyt mihinkään kouluun, no tiistaina suuntaankin sitten työkkäriin ja jos vaikka helsingistä sais jotain työpaikkaa;) Enää n. 9 kk kun täytän 18 vuotta, enkä odota sitä yhtään. MUA PELOTTAA! pelottaa aikuistua ja se miten pärjään omillani, mutta onneks muutan alkuun kaverini kanssa helsinkiin, tämä kaveri on onneksi asunut siellä koko ikänsä joten mulla on siellä oma opas:D muutenkin kaipaan vähän maisemanvaihdosta..
Tosiaan mun elämässä tapahtuu joka päivä hyviä kuten huonojakin asioita, mun masennus menee vaan pahempaan suuntaan. Istun vain kotona kaiket päivät ja oon koneella, tuntuu että koiraakaan ei jaksaisi käyttää, mut pakko se on. Entinen kaverini sanoi, että minun täytyy viedä sille mustaa valkosella paperi nenän eteen et mulla on masennus, hän ei kuulemma muuten usko:D En vienyt enkä tule viemään, minä en tarvitse elämääni sellasta '' ystävää '' joka sanoo noin.
tässä tuli nyt aaaaika paljon tekstiä, mutta ehkä kuulette musta vielä ;)

tähän loppuun vielä kuvia turkista ja viimeajoilta :3